Ajatuksia epidemian äärellä: osa 1

Joka ikinen päivä ihmettelen. Ihmettelen ohi ajavia raitiovaunuja, joissa kukaan ei pidä kasvomaskia, ei edes syyskuussa 2020. Ihmettelen kuvia ja Instagram-tarinoita yökerhoista, baareista ja karaokeista, joissa aerosolit lentävät ja humaltuneet ihmiset klähmivät kaikkia mahdollisia tahmaisia pintoja. Ihmettelen noutopöytiä ja bileitä, brunsseja ja konsertteja. Ihmettelen, mutta ennen kaikkea minua suututtaa, hämmentää, vihastuttaa. Ja silti tavallaan kadehdin ihmisiä, joita ei kiinnosta. Tavallaan kiroan omaa empatiaani, omaa neuroottisuuttani ja säikkyyttäni — prioriteettilistani kärjessä pysyvää halua pitää isovanhemmat hengissä ja itseni terveenä.

Tämä teksti tulee luultavasti kuulostamaan syyllistävältä. Kyllästyneenä ja hermostuneena kuitenkin haluankin sen kuulostavan siltä. Yleisesti ottaen vihaan “te vs. minä” -muotoisia tekstejä, ja yleensä kavahdan syyllistävää sävyä asiassa kuin asiassa. Mutta kun kyse on ihmishengistä, hyvinvoinnistamme ja koko yhteiskunnan kantokyvystä, pieni syyllisyyden vihlaisu tekee ehkä meille kaikille ihan hyvää. 

Minulle korona-aika ei koskaan loppunut, vaikka kesän tullen suurin osa suomalaisista ilmeisesti koki pandemian olevan käytännössä selätetty. Kun ihmiset alkoivat rynniä juhliin ja lomamatkoille, minua vain ahdisti, ja turvaväleinkin ulkona pidetyt piknikit jäivät kesällä harvalukuisiksi. Minua on vaivannut syvä yksinäisyys, ei siksi ettei minulla olisi ystäviä tai kutsuja juhliin, vaan siksi, että olen kokenut olevani hyvin yksin tiukassa koronalinjassani. Moni ehkä pitää minua vainoharhaisena tiukkapipona. Ymmärrän sen, mutta samaan aikaan minuun sattuu. 

Olen kuitenkin monessa mielessä ollut tämän epävarman koronavuoden puitteissa erittäin onnekas. Etäopiskelu, etätyö ja etäoleminen on sopinut minulle ja introvertille luonteelleni erittäin hyvin. Pidän yksinolosta, eikä minulle ole mikään ongelma viettää päiviäni pikku yksiössäni puuhaillen. Tiedän olevani äärimmäisen etuoikeutettu pystyessäni opiskelemaan ja työskentelemään kotoa käsin ilman sen suurempia taloudellisia vaikutuksia tai stressiä omasta toimeentulosta. Kaikki eivät ole, ja juuri heitä meidän tulee varotoimenpiteillä suojella.

Minusta terveydenhuollon viestit sekä kuulemamme uutiset muiden maiden toisista aalloista ovat harvinaisen selkeitä. Meidän on pystyttävä parempaan, pysyttävä etänä ja kerta kaikkiaan vältettävä kasvokkaisia kohtaamisia yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja heikoimmassa asemassa muutenkin olevien ihmisten suojelemiseksi. Pandemia on osoittanut meille selvästi nykyisen kapitalistisen suoritus- ja kulutusyhteiskunnan mahdottomuudet ja heikkoudet. Meidän on yritettävä tehdä parhaamme, jotta emme entisestään pahentaisi epidemian tartuntalukemia ja siten yhteiskuntamme tilaa.

Omat ympyräni ovat yleisesti ottaen hyvin tiedostavia — elän helsinkiläisen vihervasemmistolaisen kuplan ytimessä. Silti monen älykkään kanssaeläjän suhtautuminen koronaan on ollut mielestäni yllättävän välinpitämätön. Minusta on itsepetosta väittää itseään vasemmistolaiseksi, jos ei ole valmis tekemään parastaan yhteisen hyvän eteen tässä kriisissä. Jos lukee ylimielisenä Marxia ja lähtee sitten baariin tartuttamaan tauteja, voi omaa käyttäytymistään miettiä. Omalla välinpitämättömyydellämme vaikeutamme tuhansien ihmisten tilanteita kotona ja elämässä — ja kasaannutamme suurelle määrälle ihmisiä ongelmia rahan, toimeentulon, töiden ja perheen sekä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa. 

On huolestuttavaa huomata, kuinka tietyt pseudotieteelliset tahot ottavat ihmisten kärsimyksistä ja pelosta kaiken irti ja markkinoivat nyt kaikenlaista “virustorjunta”humpuukia mehukuureista kiitollisuuskursseihin. Valkoisten naisten kansoittamissa hipihtävissä “Karen”-piireissä lietsotaan epäluuloa terveydenhuollon ammattilaisia ja asiantuntijoita sekä tiedeyhteisöä kohtaan. Surullisenkuuluisa “terveysvaikuttaja” Maria Nordin puhuu sosiaalisessa mediassa maskittomuuden ja fyysisen läsnäolon sekä kiitollisuuden tärkeyden puolesta. Hautaan pääni käsiini ajatellessani kaikkia hänen kaltaistensa someinfluenssereiden vaikutuksen alaisena olevia ihmisiä, jotka uuden viruksen pelossa ja epätietoisuudessa ovat valmiita uskomaan ja ostamaan mitä vain. Vetoan vaikuttajiin — tuntekaa vastuunne.

Nämä samat piirit ovat usein niitä, joissa keskustelu rokotteista ja niiden haittavaikutuksista usein leviää kuin rutto. Rokotekeskustelu on kuitenkin viime aikoina näyttänyt olevan hiljainen. Kuten kirjailija Minja Koskela hiljattain kommentoi, ehkä näiden Karenienkin päässä kytee vihdoin jonkinasteinen ymmärrys siitä, miltä maailma näyttää yhden ainoan rokotteen puutteessa. Odotan kuitenkin kauhulla suomalaisten rokottamista, sitä vääjäämätöntä someraivoa ja keskustelua siitä, saavatko lapset nyt narkolepsian tai tuleeko heistä autistisia. Pyydän — jätetään nämä keskustelut huomiotta. Ne elävät negatiivisestakin huomiosta, vihaisistakin kommenteista. 

Korona-aikana vastuu yhteiskunnan tilasta on tietenkin ensi sijassa päättäjillä ja terveydenhuollolla. Mutta ne eivät pysty tähän haasteeseen yksin. Tarvitaan meidän kaikkien panosta. Mielestäni keskustelussa ei oteta tarpeeksi huomioon sitä, että tavalliset flunssatkin kuormittavat nyt terveydenhuoltojärjestelmää liikaa, enemmän kuin koskaan. Pienenkin nuhan takia nenässä pyöritelty koronatesti on pois joltakin toiselta, joka ehkä tarvitsisi kiireellistä hoitoa. Älä siis tieten tahtoen hanki pientä flunssaa, pysy kotona. Älä tapaa ihmisiä sisätiloissa. Pidä turvavälit. Meidän on pystyttävä parempaan.

Joten toistan vielä kerran: on kyse ihmishengistä, sinun ja minun, isovanhempiemme, ystäviemme. Joten kun seuraavan kerran olet suunnittelemassa baarireissua tai lähdössä keikalle, mieti vielä. 

Sillä rakastaminen ja ajanvietto onnistuvat myös etäältä.

Mutta kuolleiden kanssa on vaikea viettää aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: